Minun mielestäni, niin kuin kaikkien muidenkin vaaliehdokkaiden mielestä nuorten hyvinvointi on tärkeä ja heihin pitää panostaa. On vain niin, että tällä hetkellä en tiedä heidän asioistaan tarpeeksi osatakseni luvata mitään erityistä, mikä ratkaisisi nuorten ongelmia Iitissä. Olen nyt kuitenkin osallistumassa iittiläisten nuorten vaalitilaisuuteen ja siksi päätin kerätä taustatietoa aiheesta. Jaan ohessa tilastotietoja kanssasi, sillä sinäkin saatat yllättyä niistä!
Opetus- ja kulttuuriministeriön ylläpitää ”Valtion nuorisoneuvoston indikaattorit nuorista” (https://indikaattorit.tietoanuorista.fi/) sivustoa. Kyseisessä tilastossa tarkastellaan asioita lähinnä peruskoulun 8-9 luokkalaisten ja lukion 1-2 luokkalaisten osalta. Ilokseni huomasin, että pystyin suodattamaan monista indikaattoreista juuri Iittiä koskevia lukuja.
Nuorten alle 24-vuotiaiden määrä Iitissä on laskenut vuoden 1994 yli 800 nuoresta noin 500 vuonna 2023. Koulunkäynnistä pitävien peruskoululaisten määrä Iitissä vuonna 2019 oli 66 %, mutta laski 53 % vuonna 2023. Lukiolaisten osalta vastaavat luvut olivat 67 % ja 46 %. Tehostettua tai erityistä tukea saaneiden peruskoululaisten määrä Iitissä oli noussut kolmessa vuodessa 142 oppilaasta 183 oppilaaseen.
Vahvaa positiivista mielenterveyttä edellisen kahden viikon aikana kokeneiden peruskoululaisten osuus Iitissä oli pysynyt samana hiukan yli 20 %:ssa viimeisen kymmenen vuoden ajan. Mutta lukiossa osuus oli laskenut 21 %:sta huolestuttavaan 12 %:iin. Kuitenkin samaan aikaan kohtalaista tai vaikeaa ahdistusta kokeneiden nuorten osuus oli pienentynyt alle 15 % ja koulu-uupumusta Iitissä koki noin 20 % nuorista.
Koulukiusaamisen määrä on vähentynyt Iitissä 2000 luvun ajan ollen nyt noin 5 %, mutta olonsa yksinäiseksi tuntee 11 % peruskoululaisista ja 21 % lukiolaisista. 15 % nuorista kokee fyysistä uhkaa ja 30 % on kokenut vanhempien tai muun huolta pitävän aikuisen henkistä väkivaltaa vuoden aikana.
Mitä muuta tilastot kertovat iittiläisistä nuorista: enemmän kuin joka neljäs koki terveydentilansa huonoksi, alkoholia käyttää alle 20 % nuorista, alle 10 % tupakoi ja alle 20 % on kokeillut ainakin kerran laittomia huumeita.
Päijät-Hämeessä enemmän kuin joka kolmas lukiolainen ja ammatillisessa peruskoulutuksessa oleva nuori kävi palkkatyössä. Iitissä kuitenkin vain alle 3 % nuorista ja alle 2 % lapsiperheistä sai toimeentulotukea vuonna 2023. Koko Suomessa nuorisotyöttömien osuus on pysytellyt viimeiset kymmenen vuotta noin 15 % tuntumassa. Luku kuulostaa toki suurelta verrattuna yleiseen työttömien määrään, mutta pieneltä, jos sitä vertaa omiin nuoruusvuosiini 1990-luvun alussa, jolloin työttömänä oli enemmän kuin joka kolmas nuori.
Psykiatriseen erikoissairaanhoitoon yli 3 kk jonottaneiden alle 22-vuotiaiden nuorten määrä Suomessa oli pysynyt ennen vuotta 2018 alle 100 nuoressa, mutta vuonna 2023 määrä oli yli 600 nuorta.
Minut yllätti se, että vain alle puolet iittiläisistä lukiolaisista pitää koulunkäynnistä ja vahvaa positiivista mielenterveyttä koki vain 12 % lukioikäisistä. Toki helppo selitys nuorten pahaan oloon olisi se, että psykiatriseen erikoissairaanhoitoon ei päästä tarpeeksi nopeasti. Mutta pitäisikö meidän pohtia syitä siihen miksi nuoret tänä päivänä tarvitsevat psykiatrista erikoissairaanhoitoa?
Tilastojen mukaan syynä ei näyttäisi olevan lisääntynyt päihteiden käyttö tai yleistynyt koulukiusaaminen. Syitä voisi löytyä siitä, että joka neljäs koki terveydentilansa huonoksi tai että joka kolmas lukiolainen Päijät-Hämeessä joutui käymään palkkatyössä opintojensa ohessa. Mutta huolestuttavin tilastotieto on se, että Iitissä vuonna 2023 joka kolmas nuori on kokenut huolta pitävän aikuisen henkistä väkivaltaa.
Voimmekin siis kysyä, onko panostus nuorten psykiatriseen erikoishoitoon kuitenkin vain laastari. Toki erittäin tarpeellinen sellainen. Mutta ratkaistaksemme nuorten ongelmia, meidän ehkä pitääkin etsiä juurisyitä yhteiskunnasta yleisemmin. Miksi nuoret kokevat terveydentilansa huonoksi, johtuuko se riittämättömistä resursseista terveydenhuollossa? Onko palkkatyössä käynti opiskelun ohessa lukiolaisten oma tahto vai johtuuko se perheiden taloudellisesta ahdingosta? Ja ehkä kaikkein suurimpana kysymyksenä, miksi ihmeessä joka kolmas nuori on kokenut henkistä väkivaltaa läheisen aikuisen taholta, mikä meitä aikuisia vaivaa?
Minulla ei ole ratkaisuja ongelmien juurisyihin, jotta laastaria ei enää tarvittaisi. Sen kuitenkin tiedän, että yksi uusi skeittipuisto tai nuorisotila ei näitä ongelmia ratkaise. Mitä tapahtuu pinnan alla maassa, joka on maailman onnellisin kahdeksatta kertaa peräkkäin?