Julkaistu Iitinseudussa 12.12.2024 Lukijalta-palstalla

On huolestuttavaa, että olemme saaneet taas lukea viime päivinä monista kielteisistä asioista, jotka vaikuttavat yllättävän monien kuntalaistemme elämään täällä Iitissä. Poliisi etsii tietoa tuhopolttajista, paikallinen ravintoloitsija perheineen on kohdannut uhkailua, vanhuksia elää pelossa nuorisojengien heitä pelotellessa, kouluissa kiusataan, mopoilijat polttavat kumia yleisellä tiellä aiheuttaen meluhaittoja ja vaaraa, syksyllä puhkottiin renkaita asemalla – tässä vain muutamia esimerkkejä. Tätä kaikkea tapahtuu meillä Iitissä juuri nyt, ja siitä olemme varmasti kaikki samaa mieltä, että on jo korkea aika tehdä asialle jotakin. Siksi moni kysyykin, miksi edes Kausalassa ei näe poliisia juuri koskaan, saati sitten muissa kylissä. Herkästi myös kysytään, mitä koulu ja vanhemmat tekevät pitääkseen lapset ja nuorisojengit poissa pahanteosta tai mitä Iitin kunnan tai hyvinvointialueen päättäjät ovat tehneet? 

Meiltä kuitenkin usein unohtuu, että kun yksi sormi osoittaa muita, niin neljä sormea osoittavat itseämme kohti. Siksi olenkin yrittänyt miettiä, mitä minä voin tehdä tässä tilanteessa. Pitäisikö puuttua, mikäli näkee tällaisten asioiden tapahtuvan? Mutta onko se turvallista vai tuleeko puukosta? No, ainakin voin vaikuttaa siihen, missä ja miten puhun erilaisista ihmisistä ja tapahtumista sekä siihen, että en vain käännä päätäni pois ja vaikene. Aikanaan Martin Luther Kingkin kehotti ihmisiä miettimään sitä, että ”pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus vaan hyvien ihmisten hiljaisuus”. Väkivallalla tai negatiivisuudella väkivaltaan vastaaminen ei koskaan tuota haluttua lopputulosta. Sen sijaan meidän tulisi yksilöinä ja yhteisönä nostaa vaikeatkin asiat esille ja puuttua vääryyksiin mitä kohtaamme, ei vain vaieta ja katsoa sivusta. Kun yksilöt yhteisön jäseninä riittävän voimakkaasti ja julkisesti tuomitsevat tällaiset teot, kynnys niiden toteuttamiseen kasvaa.
Kun näistä asioista on keskustelua, niin ei olla hiljaa vaan tuomitaan tällaiset teot selväsanaisesti. Kun meistä jokainen reagoi asioihin nopeasti nyt kun ongelmat ovat vielä yksittäisiä, meillä on mahdollista vaikuttaa kotiympäristömme turvallisuuteen ja rauhallisuuteen, jotta kenenkään ei tarvitse pelätä kaduilla tai kotona.