Kenellekään ei tule uutisena, että Suomessa on ongelmia tuottaa sosiaali- ja terveysalan sekä pelastusalan palveluita, koska alalla ei ole riittävästi käsiä ja jalkoja tekemään kaikkea työtä. Mitä kauemmas menemme Helsingistä ja muista suurimmista kaupungeista, sitä vaikeampi tilanne on. Maaseutukuntiin ei enää saada lääkäreitä kuin maksamalla ylisuuria palkkoja ja vaikka SOTE-keskuksia ei lopetettaisikaan, niin toimintoja supistetaan koko ajan.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa on jo vuosia ollut henkilöstövaje. Eniten avoimia työpaikkoja oli vuonna 2022 lähihoitajan (yli 6000 työpaikkaa) ja sairaanhoitajan (yli 5000 työpaikkaa) tehtäviin. Lisäksi Keva:n tekemän eläköitymisennusteen mukaan seuraavan kymmenen vuoden aikana yli 30% SOTE-alan työntekijöistä eläköityy. Yhteensä tämä on koko maassa lähes 75 000 työntekijää, joista Päijät-Hämeessä eläköityy noin 2 500 henkilöä. Lisäksi TEHY:n selvityksen mukaan peräti noin 70 % alle 30-vuotiaista jo ajattelee, ettei jaksa työssään työuran loppuun saakka.
Samaan aikaan väestön ikääntyminen ja erityisesti yli 75-vuotiaiden määrän kasvu lisää iäkkäiden henkilöiden palvelutarvetta. Suomessa on nyt hiukan yli 600 000 yli 75-vuotiasta ja Tilastokeskus on ennustanut määrän kasvavan vuoteen 2040 mennessä yli 900 000. Eli samaan aikaan kun hoidettavien määrä kasvaa, niin hoitajien määrä laskee.
Suomen hallitus etsii ratkaisuja työvoiman riittävyys haasteeseen STM:n laatimassa toimeenpanosuunnitelmassa 2024–2027 ”Sosiaali- ja terveysalan sekä pelastusalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaaminen”. Suunnitelman mukaan hyvinvointialueilla tulisi muun muassa selvittää eri henkilöstöryhmien työnjakoa, kehittää sijaispoolia, hillitä kallista lyhytaikaisen vuokratyövoiman käyttöä ja lisätä kustannustehokasta oman henkilöstön ja ostopalvelujen käyttöä. Lisäksi kirjallista työtä pyritään vähentämään, jotta ammattihenkilöstö voi kohdentaa työaikaa asiakastyöhön. Tämä kaikki kuulostaa hyvältä ja tarpeelliselta.
STM:n ohjelmassa korostetaan hyvää johtamista henkilöstön riittävyyden, saatavuuden ja pysyvyyden vahvistamiseksi. Raportista kuitenkin puuttuu yksi merkittävä keino työvoiman pitovoiman parantamiseksi – toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. TEHY:n tekemän selvityksen mukaan ”sote-alalla on täysin tavallista, että työntekijällä on ollut kymmeniä, jopa yli sata määräaikaista työsopimusta uransa aikana”.
Sen sijaan hyvältä kuulostaa Työterveyslaitoksen selvitys edellytyksistä ja toimenpiteistä alan opiskelijoiden sekä eläkkeellä olevien kannustamiseksi osa- tai kokoaikaiseen työhön sosiaali- ja terveysaloilla. Lisäksi uskotaan, että hoitoalan koulutuksen omaavia muilla aloilla työskenteleviä tai työelämän ulkopuolella koti- tai ulkomailla olevia hoitajia saataisiin houkuteltua takaisin sote-alalle. Itse en vain usko, että viimeisimmät palkankorotukset olivat riittävän suuria liikuttelemaan suuria massoja palaamaan sote-alan tehtäviin Suomessa.
Yhdeksi ratkaisuksi hallitus tarjoaa hoitajien rekrytoimista ulkomailta. Tästä asiasta lisää toisessa tarinassa.
Lisäksi apuja etsitään koulutuspaikkojen lisäämisestä. Suomessa lähihoitaja- ja sairaanhoitajatutkinnoissa opiskelupaikkoja on tällä hetkellä lähes 50 000 ja lähihoitaja on jo suurin ammatillisen koulutuksen tutkinto. Haasteena on se, että Suomessa ei ole riittävästi kiinnostuneita opiskelijoita kaikkiin aloituspaikkoihin, ja jos riittäisi, ei ikäluokista riittäisi enää hakijoita muille aloille. Tämän lisäksi tulee varmistaa, että hakijat soveltuvat alalle. Siksi hallitus harkitsee pakollisia pääsy- ja soveltuvuuskokeita hoitajakoulutukseen hakeutuville.
TEHY:n mukaan kyse on ennen muuta palkkauksesta ja hoitajien työn arvostamisesta. Toki hoitajat ovat ansainneet parempaa palkkaa, mutta yhteiskunnalla ei vain ole tällä hetkellä varaa maksaa juurikaan enempää tai rahat on päätetty käyttää toisin.
Varmaa kuitenkin on se, että vielä pitkän aikaa tai todennäköisesti aina joudumme jakamaan niukkuutta sote-alan henkilöstöresursseissa.
Toinen näkökulma on se, missä Suomessa SOTE-resursseja tulisi olla. Talouspolitiikan arviointineuvosto katsoi tammikuussa 2025, että sosiaali- ja terveydenhuollon menot kasvoivat nopeasti. Vaikka neuvosto kannustikin antamaan hyvinvointialueille enemmän aikaa saavuttaa tarvittavat säästöt, he ehdottivat ratkaisuksi sote-työpaikkojen ja työntekijöiden keskittymistä suuriin kaupunkeihin ja työperäistä maahanmuuttoa. Neuvoston mukaan kaupungistuminen tukee työn tuottavuuden ja työllisyyden kehitystä.
Tältä osin valtakunnan politiikka ei kuulosta hyvältä meille, jotka haluamme asua ja saada sote-palveluita pienissä kunnissa. Tehdään siis viisaita päätöksiä vaaliuurnilla, jotta varmistamme edes perustason palvelut omassa kotikunnassa. Vaikka rahat ovat tiukassa, henkilökunta ei ole se kuluerä mistä tulee leikata.